JO VIHERTÄÄ

Kevät on minulle aikaa jolloin on kaikki raudat tulessa. Reenipuolella kausi alkaa ehtoopuolella ja huipentuu vyökokeisiin ja ennen sitä reenitahti senkuin kiristyy. Se käy minulle, koska valoisuus ja luonnon herääminen antaa uskommattomia voimavaroja.

 

Kesäisin vietän paljon aikaa takapihalla. Se ei ole iso. Juuri sen kokoinen, että sitä pitäää hoitaa, mutta ei tunnu taakalta. Joka kevät minulla on ollut korvantakana joku pihaprojekti, jota olen alkanut touteuttamaan sormet syyhyten heti lumien sulattua. Tänä kevään tuon inspiraation on tainnut imaista sisällä tapahtuva remontti. Huoli pois, kyl vielä kerkeen ;)

 

 

Hyvää Vappua!

 

 

 

 

 

 



VIIMEISTÄ PINTAA

 

 

 

Täällä makkarin remppa etenee.

Parven purkaaminen oli suurempi homma mitä kuvittelimme tai siitä aiheutuneet jälkityöt. Se oli niin jykevästi kiinni, että seinät olivat korjauskelvottomat väkivaltaisten purkaajien jäljiltä. Huoneen seiniin asennettiin vaurioituneen lastulevyn päälle uudet gyproc-levyt. Nauhotus, tasotus ja hionta tuottaa raksapölyä armottoman paljon. Kuva kertoo enemmä, kuin tuhat sanaa :)  Nyt on tullut aika vetää viimeinen pinta maalia.

 

 

 

 

TAAPELI KEITTIÖÖN

 

 

Keittiö sai raikastastusta Marimekon Taapalikankaan myötä. Tämän sarjan pyyhkeet on ihan mielettömät, ne on minulla hankintalistalla. Laitoin vaihteeksi myös korkkitapletit tuomaan särmää. Kiva naapurin täti toi ne mulle Ikealta. Ruskea pöytä vetelee tuossa viimeisiä aikojaan. Tvink tvink, se irtoaa hyvään hintaan. Jos kiinnoistuit, laita mailia. Artekin pöytä tulee tuohon tilalle, kunhan saisin sen käytettyä puusepällä. Suurimmat ajatukset ovat kohdistuneet meneillään olevaan makkariprojektiin. Pöydällä oleva pupu on 11-vuotiaan poikani pääsiäistuliainen. Musta tuo on söpö :) Tauno Wirkkalan Revontuli-maljakko on kirppislöytö. Samoin Ruska-sarjaa olen kalastellut kirpparilla ja huuto.netistä.

HOMMA ETENEE

 

 

Täällä remontti etenee. Parvi on saatu purettua ja kaaos on sanoin kuvaamaton. Makuuhuoneessamme oli viisi kaappia joiden sisältö on pakattu pahvilaatikoihin, jotka ovat nyt pitkin poikin asuntoa. Pölyä ja roskaa leijailee huoneilmassa, jotakevät aurinko siivilöi kauniisti (häh?). Tätä se on, itsepähäm kerjäsin. Taitaa mennä isännällä enemmän hermot ;) Lisää kuvallista kerrontaa lähipäivinä.

HEI HEI PARVI

 

 

 

 

 

Kirjahylly on tyhjennetty, sänky siirretty olohuoneeseen ja kaikki on valmista purkujuhliin. Nukumme olohuoneessa, joten toivottavasti remontti ei kestä kovin monta viikkoa. Näillä remppaprojekteilla on tapana vähän venyä, kun lumipalloefekti iskee ;)

KUUMEISEN VIHREÄ INSPIRAATIO

 

Remppa etenee pienin nytkäyksin. Täälä ollaaan sairasteltu ja aikaa on liiennyt enemmän, kuin tarpeeksi suunnitteluun ja haaveiluun. Pari päivää makasin sohvalla teekupposen kanssa ja pläräsin vanhoja sisustuslehtiä, etsien inpiraatiota uudistuvaan makuuhuoneeseemme. Seinän pinnan materiaalin valinta on haastava, koska seinä kohoaa 3,5 metriin. Viimevuoden Dekosta löysin mahtivaihtoehdon Tikkurilan M442, tunnevärikartalla nimellä Vuono (yläkuvassa tuo tummempi vihreä). Nappasin värimallin Tikkurilan sivuilta, mutta ainakin minun näyttöni hieman harhaanjohtaa, kuva lehden sivuilta lähempänä totuutta. Käy kurkkaamassa muutama toteutus kyseisellä maalilla täällä. Uppoaako teihin? Tähän väriin tullaan yhdistämään jotain mikä kertoo mieheni metsästysharrastuksesta, mutta jätetäämpä se vielä arvoitukseksi ;)

 

 

SÄILYTYSONGELMIA

 

 

 

 

Kerroinkin jo, että olen päättynyt purkaa parven makuuhuoneen päältä. Kuvassa oleva ovi johtaa parvelle. Kuva on todellisesta elämästä ja tämän nähtyään jokainen varmasti ymmärtää, että jotain tarttis tehdä ;) Pyykkirumpa, miehen työvaatteet, siivuosvälineet ja pyyhkeet ovat meillä säilytyksessä miten sattuu. Kyseinen huone on kooltaan 1,8x2,5 metriä ja siinä on neljä ovea, jokaisella seinällä yksi. Ainut järkevä ratkaisu on päästä parista ovesta eroon, jotta seinustalla olevat neliöt saadaan käyttöön.

 

Pyörittelin paperilla miten saan mahtumaan tuohon tilaan pesukoneen ja kuivausrummun, kaapin miehen työ- ja metsästysvaatteille, siivouskaapin, pyykkikaapin, kuivaustelineen, pyyhe- ja liinavaatekaapin sekä säilytystila sisätyökaluille ja koiran ruuille. Viimein alkoi hahmottumaan, että kaapistot tulee takaseinälle, kun parvi menee purkuun, niin oveakaan ei enää tarvita. Tästä lähdetään :) Tarjoukset olen jo pyytänyt parista paikasta ja nyt odotellaan jospa ensi viikolla saisi potkaistua hommaa eteenpäin.

 

 

 

 

 

PÖYTÄ 91 SAA UUDET JALAT

 

 

 

 

Tein syksyllä todella löydön, kun huuto.netistä huusin Artekin pyöreän olohuoneen pöydän 40 eurolla. Myyjä ilmoitti pöydän halkaisijaksi 100 cm. Mittasin, että se olisi suurehko meille, mutta ajattelin, että silmä tottuu. Kun pääsin paikalle jouduin totetamaan, että halkaisia on jotain ihan muuta. Omistin nyt 125 cm halkaisialta olevan pöydän, joka pitäisi mahduttaa meidän olkkariin. Tuossa se on mennyt nyt puoli vuotta, mutta onhan se kohtuuttoman suuri. Siskoni väläyttä, että miksi et hanki uusia jalkoja ja tee siitä ruokapöytää. Siinä se, miksi en itse tajunnut!

 

Selvittelin Artekilta uusien jalkojen hintaa pöytään 91 ja ne pyörivät noin 70 euron kappalehinnassa. Koska pöytälevy on vanha ja uudet jalat eivät olisi sävyn puolesta olleet saman väriset, en ollut valmis laittamaan miltei kolmea sataa pöydän jalkoihin. Täytyi siis keksiä jostain vanhat. Ahkerasti olen selannut nettihuutokauppoja, toria ja kalastellut käytettyjä jalkoja ties mistä, yhdet jalat ostettiin nenäni edestä. Lopulta tärppäsi :)

Ja sattuipa vielä, että myyjä oli kovin asiantunteva ja neuvoi minua mittaamaan pöytälevyn. Nämä jalat olivat tehty juuri tälle 5 cm paksulle pöytälevylle.

 

Pöytä muuttaa keittiöön, kun olen saanut hiottua ja lakattua pöytälevyn. Toivottavasti ennen makkariremontin alkua.

 

 

 

 

 

 

 

PARVI PURKUUSEEN

 

 

 

 

 

 





Aika tarkalleen vuosi sitten kirjoittelin makuuhuoneen raikastamisesta, stekkaa postaukset täältä ja täältä. Tuolloin tarkoituksena oli saada valoa makuuhuoneeseen - ja siinä onnistuttiinkin. Valitsin silloin aika radikaalin värin, karamellin mintun. Ennakkoluuloista huolimatta, ei minttu ole alkanut vuodessa tökkimään. Makuuhuoneen päällä sijaitsee parvi, johon on kulku kodihoitohuoneen kautta puoli kerrosta ylempää. Makkarin huonekorkeus on noin 3,5 metriä ja nyt on alkanut tuntua siltä, että haluan nukkua 3 metriä ilmaa nenäni päällä. Parvi tulee tällä hetkellä noin parin metrin korkeuteen ja se todella ahdistaa. Tämän lisäksi huoneen yksi seinä on täynnä kaappeja. Niiden purkamisen tuomio saa odottaa, kunne parvi on pois ja tilan uusi ulkonäkö ja tunnelma selvillä.

Parvi oli ennen lasten videoiden katselemista ja pelaamista varten. Nyttemmin, kun lapset on kasvaneet, parvella ei olla vietetty aikaan pariin vuoteen. Sinne on alkanut kertymään kaikenlaista ryönää. Tein päätöksen, että kun kaikki huonekalut ja kirppisvaatteet on myyty, niin remontti saa alkaa. Kyllä sitä ylimääräisestä pääsee näköjään nopeastikin eroon, kun on tarpeeksi hyvä syötti ;)

Nyt onkin sitten taas suuri pähkinä mitä teen 3,5 metriä korkealle seinälle. Se ei vaan enää voi olla turkoosi, vaan jotain neutraalimpaa. Ripaus rosoisuutta, moderni, mutta istuisi 70-luvun henkeen. Seinämörkö iskee taas! Löytyykö apuja?

TALVIUNILLA

 

Tämä naaraskarhu on vedellyt talviunta, ja tämän karhun blogi myös. Pikkuhiljaa heräilen ja kipristelen varpaita, haukottelen makeasti ja pyyhin rähmät silmistä. Valoa, valoa, valoa! No, on tässä ollut kaikenmoista tohinaa. Vuoden alusta löin itselleni uusia tavoitteita kamppailussa ja tarkoitus olisi saavuttaa osallistumisoikeus mustanvyönkokeeseen. Matka on pitkä ja hikinen. Vaatii kovaa reeniä 7 kertaa viikossa. Jos ei postauksia kuulu, niin tiiätte missä oon. Reenaamisestakin olisi paljon kirjoitettavaa, mutta se on jotenkin niin henkilökohtainen kokemus, että tuntuu vieraalta siitä postata. On paljon helpompi kuvata kirpparilta haalittuja ryöniä, kun jakaa omia tuntemuksiaan ;)

Eli siis itse asiaan. Vuorossa olisi esitellä huutokaupasta napattu taulu. Olin ikionnellinen, kun huomasin, että kaikki muut olivat tulleet ostamaan moottorisahoja, työkaluja tai maatalousvehkeitä. Kyttäsin monta tuntia taulua ja odottelin milloin sen vuoro tulee. Muut huutokauppa-asiakkaat ihmettelivät, että miksi tuo tyttö huutaa palan vaneria mihin on liimattu puun kuva. Tämä vaneritaulu irtosi vitosella.

Tätä postausta ei olisi syntynyt ellei ystäväni V olisi kysellyt miksei blogi päivity. Kiitos! Joskus pitää vähän potkia... :)