30.6.2013

SEURAA OMALLA TAVALLA-BLOGIA






Olen ollut huono mainostamaan blogiani. Tunnen olevani poikkeus tässä maailmassa ja en ole facebookissa. Luonnollisesti myöskään Omalla Tavalla-blogille en ole Facetiliä avannut. Henkilökohtaisen valinnan vuoksi jätin tämän hypermedian. Tämä on hidastanut  uusien lukijoiden eksymistä blogiini. En halua tietää milloin kukakin on käynyt vatsapeppujumpassa tai ulkoiluttanut maaaailman suloisimpia lapsia tai kuinka jonkun kotona ollaan valvottu, kun on taas korvatulehduksia tai liimakorvaa. Haluan liveihmiskontakteja ystävieni kanssa. Minulle vielä jopa soitetaan <3. Myönnän, että kärsin valinnastani, koska olen aina pihalla mitä missäkin tapahtuu ja missaan monta hyvää juttua. Mutta olen onnellinen kaikesta siitä mitä minulta jää näkemättä tilapäivityksistä jne (joo joo tiedän että ne saa piloon ;D). Olen tietenkin kiitollinen jos joku lukijoistani on jonkin postauksen faseen nostanut. Jokaiselle papukaijamerkki!

Blogia aloin pitämään, kun seurasin ystäväni blogia. Innostuin, kun löysin ihmisiä (he ovat kylläkin blogiensa takana), jotka pitävät samanlaisista asioista. Toinen painava syy oli valokuvaaminen, jota olen harrastanut jokusen vuoden. Nyt minulla on paikka ja tarkoitus ottamilleni kuville. Niitä ei voisi Fasessa pakkosyöttää kaikille. Blogiin tulee lukijoita, jotka todennäköisesti ovat samanhenkisiä (siis tykkää turhamaisesti sisustamisesta jne ;D) ja vapaasta omasta tahdostaan.

Google Reader päättyy tänään ja nyt on erityisen hyvä hetki huudella ja mainostaa mistä minut löytää:
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla, klik. Olen myös blogilistalla, pääset seuraamaan tästä.
Toivottavasti matkaan eksyy paljon uusia lukijoita. Ja kiitos vielä teille, jotka blogiani mainostanut!






LINTUEMO JA KOIRAVAUVA






Aikaisemmissa postauksissa on vilahtanut linnunpönttö, jonka olen kiinnittänyt omenapuuhun. Tänä vuonna saimme sinne asukkaiksi Kirjosieppo-perheen. Pöntössä käy kova kuhina ja sirkutus, kun emo lähestyy pesää. Aika kova duuni vanhemmilla näyttää olevan, vaikka yhdessä ruokapolitiikkaa hoitavatkin. Kuvassa linnulla on kolme örkkiä suussa; mittarimato, iso kirppu ja koppis. Tälläisiä satseja he tuovat kaksin muutaman minuutin välein. Poikaset syövät päivässä melkoisen kasan ötököitä - ahmatit :)

Ja tässä toinen ahmatti. Saksan metsästysterrieri muutti meille tällä viikolla. On se kauhean söpö. Onneksi sain muutaman kuvan ennen, kun kamerani sanoi sopimuksen irti ja lakkasi toimimasta. Noh, Nikon D60 on tuntunut jo pitkään riittämättömältä, vaikka moitteettomasti on toiminutkin. Uskollisesti se palveli minua viisi vuotta ilman minkäänlaista ongelmaa! Uusi kamera on jo tilauksessa, toivottavasti saan sen pian ettei karvaturri ehdi kovin kasvaa.











27.6.2013

RAPARPERIPIIRAKKA






Kesä on kotimaisten kasvisten, juuresten ja marjojen aikaa. On ihana tehdä herkkuja oman maan tuotoksista. Piharemontin yhteydessä olin nakannut (kirjaimellisesti) raparperin metsikön reunaan, sinne se juurtui itsekseen. Se oli päättänyt elää. Olen leiponut tälle kesälle jo monta piirakkaa raparperistä ja vielä lahjottanutkin sitä eteenpäin varsia. Alla ohje, joka on oma viritelmä. Tämä piirakka pitää syödä "vetäytyneenä", joten on oivallinen vaihtoehto hätävaraksi pakastimeen. Voit vaihtaa raparperin myös marjaan makusi mukaan.



 

Raparperipiirakka




pohja

2 kanamunaa
1,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa
150 g margariini



täyte
 
2 dl kermaviiliä
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
raparperia tai marjoja
 
 
 
 
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita varovasti vaahtoon. Lisää sula rasva ja maito. Levitä tasaisesti voideltuun vuokaan. Sekoita täytteen ainekset (lukuunottamatta raparperia) ja kumoa ne vuokaan pohjan päälle. Ripottele kuoritut ja pilkotut raparperit pinnalle. Voit käyttää myös marjoja raparperin sijasta, etenkin punaviinimarja käy tähän piirakkaan. Paista 35 min 200 C. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile vaniljajäätelön kera.
 














20.6.2013

ULRIKA ELEONORA



 





Olen ihaillut jo pitkään Lisa Bengtssonin koiraprinttejä. Viimein sain klikattua itselleni oman julisteen Desingbox:sta (kehykset ja reunuspahvi on Clasolssonilta). Meidän talossa on koira ja tuo vaativa, syvä katse on liiankin tuttu. Ehkä siksi näihin Lisan printteihin rakastuinkin. Ulrika Eleonooran kaveriksi hyllylle pääsi kirppislöytöjä. Perhoset ostin kirpparilta, kun eräs keräilijä toi kokoelmansa myyntiin. Pikkupullot on nähty täällä jo aiemmin, mutta nyt keskimmäisessä komeilee pojan löytämä neliapila. Jospa se toisi onnea. Kuvassa näkyvä ruskea tuoli on myös löytö kirpparilta, se lähti mukaan kympillä. 
Pssst! Pakko paljastaa, että meille on tulossa ensi viikolla uusi koiravauva <3








17.6.2013

LEIKKIPIHAN KASVOJENKOHOTUS


 
 





Taloyhtiön leikkipiha oli vuosien saatossa päässyt aika lohduttomaan kuntoon. Pihaan astuessa tuli mieleen lähinnä Chernobyli. Kasasimme naapuruston kanssa voimavarat yhteen ja pistimme talkoot pystyyn. Homma kävi kivuttomasti, kun on monen alan ammattilaista ja monta kappaletta naisia, joilla on toinen toistaan hurjemmat visiot :) Talkoovoima on mahtava voima! Tätä perinnettä pitäisi vaalia enemmänkin, se on katoava kansantuote.

Leikkimökki sai uudet portaat puusepän käsissä. Tämä samainen herra teki meille aivan mahtavan hiekkalaatikon, joka kyllä ansaitsee myöhemmin oman postauksen (kuhan saadaan sinne vielä hiekkaa :D). Leikkimökin eteen toimme herkullisia punaisia Petunioita ja kiviä maahan raikastamaan ilmettä. Seinälle ripustimme postilaatikon, jossa talon naiset voi vaihdella lehtiä. Tämä oli niin hyvä juttu <3!

Piha huusi suorastaan huuti väriä. Maalasimme muutaman pihakiven (Tikkurilan sokkelimaalilla) leppäkertuiksi. Niistä tuli oikein ilopillerit. Palloiluseinä oli myös kovin lohduttoman näköinen. Huoli pois, tatuointitaiteilija otti spraymaalit haltuun ja taikoi seinälle upean karhun. Siitä tuli mieletön! On se helppoa, kun sen osaa. Vanhat keinut saivat jäädä, koska ne oli hyvässä kunnossa. Niiden teline vain maalattiin ja tuotiin köysitikkaat keinujen kaveriksi. Kottikärryt ovat erään asukkaan varastosta, hänen pappansa on valmistanut ne parikymmentä vuotta sitten. Ne on söpöt lasten kokoiset ja pääsivät taas kovaan käyttöön. Nytten niitä työntelee uusi sukupolvi.


Leikkipihamme kisailee Tikkurilan muuttumisleikissä. Jos tykkäsit käy äänestämässä meitä, klik.







 

 
 
 








14.6.2013

ALVAR AALTOA VUOSIEN TAKAA



 




 
 
Löysin netin syövereistä mahtavia vanhoja valokuvia. Näissä otoksissa esitellään Alvar Aallon tuotantoa. Muutakin suomalaista muotoilua on tuotu hienosti esiin, osataanko me itsekään arvostaa tarpeeksi. Klikkaa tästä ja ihmettele. Kuvien ottajat liene aikoinaan ajatelleet, että vielä vuosikymmenien päästä niitä jaetaan jossakin internetissä (mikä se on ?).
Ja en voi olla mainitsematta, että bongasin heti juuttimatot kuvista. Alvar Aallolakin on ollut juuttivillitys. :)
 
Olen suuri Aallon fani ja meiltä löytyykin useita hänen suunnittelemia tuotteita. Voisin tehdä niistä vaikka oman postauksen. Jos on asiaa Jyväskylään kesän aikana, niin museolla on menossa Jakkara tekee historiaa-näyttely. Alvar Aalto museossa kannattaa poiketa muutenkin jos on Aallon arkkitehtuurista ja muotoilusta kiinnostunut.







Kuvat lainattu tinglink.com ja Alvar Aalto museo -sivuilta.






 

12.6.2013

PARJATTU LUPIINI


 
 
 
 
Suomalaiset luonnonkukat on aivan liian aliarvostettuja. Miksi hankkia kaupasta ulkomailta asti kärrättyjä kukkia, kun meillä on omasta takaa toinen toistaan kauniinpia kukkia. Suomen kesä pullottaa ihanuuksia ja niitä saa jokainen kerätä ihan ilmaiseksi. Nappasin lenkillä kimpullisen Lupiineja mukaani ja ne pääsivät paraatipaikalle olohuoneeseen. Ojanpientareella ei Lupiini pääse oikeuksiinsa ja täten aivan aliarvostettu.  Lupiini pesee orkideat mennen tullen, kun ne on sijoitettu oikeaan paikkaan :)
 
 
 
 
 
 


11.6.2013

JUUTTIVILLITYS







Tajusin kyllästyneeni jo hetki sitten olohuoneessa pötköttävään lehmän taljaan. Se on kiva joo, mutta haluan pehmentää tunnelmaan toisella luonnonmateriaalilla; juutilla. Juuttimatto on meikäläisen uusin villitys. En tiedä mistä sen olen päähäni saanut. Muutamissa blogeissa on kyllä juuttia bongannut. Tämä kai luetaan samaan sarjaan rottingin kanssa :)

Silmiini osui Iskun mainoksesta muutama kiva matto. Mainosten uhrina purjehdin heidän nettisivuilleen ja yllätyin miten trendikäs valikoima heillä on tarjota, klik. Jotenkin en vain ole aikoihin kyseiseen kauppaan eksynyt, vaikkakin sellainen kotikaupungistani löytyy. Nostin muutaman herkkumaton teillekin. Tällä viikolla tämä tyttö taitaa kipaista ihan paikanpäälle ihmettelemään.

Matot yläältä vasemmalta alkaen: Vire, Harju, Pellinki
Kuvat Iskun verkkokauppa






9.6.2013

OLOHUONEEN UUDET VERHOT










Olen jo muutamaan otteeseen luvannut postata olkkarin uusista verhoista. Vihdoin aurinko luovutti ja painui pilveen, niin maltoin tulla sisälle. Blogissa on ollut hiljaiseloa ja syyllinen löytyy helteestä ja auringosta. :)

Muutamia viikkoja sitten menin Eurokankaaseen vain inspiroitumaan ja tarkoitukseni ei ollut verhokankaan hankinta. Eteeni kuitenkin sattui kangas jota ei voinut ohittaa (kankaan nimi Chevron, jos joku lukijoista tykästyy). Yllätyksekseni kangas oli vielä suhteellisen edullista ja ystävällinen myyjä leikkasi verhot minulle valmiiksi oikeaan mittaan ja kohdisti kuviot. Myyjä myös yllytti minua laittamaan verhoihin rypytysnauhan. En ole ennen kuvitellut tarvitsevani sellaisia tuningosia, mutta tästä lähtien ompelen kaikkiin verhoihin rypytysnauhat. Kyllä ammattilaista kannattaa uskoa ;). Verhot laskostuvat symmetrisesti ja ne saa juuri sen levyiseksi, kun haluaa. Ompelin alareunoihin myös pienet "painopussit". Niihin tiputetaan n. 10 cm teräspätkä ja verhot taittuvat kauniisti ja laskeutuvat suoraan.






6.6.2013

JYVÄPATONKI


 
 




Maanantai oli ensimmäinen lomapäivä. Heräsin täynnä intoa ja vapautta pirteänä kuin peipponen. Käytin tämän olotilan välittömästi hyväkseni ja aloitin leipomaan leipää. Joku varmaan jo pyöräyttelee silmiään, mutta minä nautin, kun saa tehä kotihommia kiireettömästi. Tulee ihan Martta olo (kaikkella kunnioituksella tätä järjestöä kohtaan :D).Viritin hieman erästä sämpyläohjetta; lisäsin siemeniä ja pyöreiden pallojen sijaan tein taikinasta pitkuloita, eli patonkeja.




JYVÄPATONKI

 
5 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
0,5 dl öljyä
12 dl sämpyläjauhoja
luraus siirappia
1 dl auringonkukan siemeniä
0,5 dl kurpitsan siemeniä



Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva veteen. Lisää suola ja siirappi. Sekoita puolet jauhoista ja siemenet, vatkaa taikinaa muutama minuutti. Lisää öljy ja loput jauhot. Vaivaa taikinaa vielä, kunnes taikinaan on tullut hyvä sitko (taikinaa venytettäessä siihen muodostuu "kalvo"). Nosta taikina kohoamaan noin 30 min. Kun taikina on kohonnut noin kaksinkertaiseksi, kumoa se pöydälle. Leikkaa reilun nyrkin kokoisia paloja ja pyörittele niistä pitkuloita. Halutessa voit tässä vaiheessa ripotella pinnalle kurpitsan siemeniä. Jätä patongit vielä hetkeksi kohoamaan liinan alle. Ennen uuniin laittoa leikkaa piintaa viiluja, jotta ulkonäöstä tulee kauniinpi. Paista 225 C:ssa noin 15 min.









3.6.2013

TUNNELMAVALAISTUS


 
 
 
 
 
Aah tätä Suomen kesää. Yhtäkkiä kaikki kukkii. Ajattelin keväällä, että kirjoittelen postauksia aina,kun joku kukkii. Mut eihän niin voikkaan tehdä, kun kaikki yhtäkkiä kukkii. Ulkona tuoksuu erilaiset kukat ja nurmikko, illan viiletessä tulee raikas metsän tuoksu. Miten tämä unohtuu talven aikana? Pihavalaistuksesta en olekaan kirjoittanut, joten tässä omenapuun kukinta ja pussauskoppi tunnelmavalossa. Sytytän monesti pihavalot tunnelman vuoksi. Valolähteitä on yhteensä viisi kappaletta ja ne on sijoiteltu valaisemaan koko takapihan.