LAHJACHILI

 

 

 

 

 

Naapurin mies on todellinen Chilifriikki. Hän kasvattelee kymmeniä eri chililajikkeita. Niissä on kuulemma makueroja; joka tarkoitukseen on oma lajikkeensa. Minun kieleni vielä toistaiseksi maistaa vain tulisen ja tosi tulisen :). Sain tämän yksilön naapuriltani lahjaksi ja suostuin vastaanottamaan, koska se on helppohoitoinen (lajiketta en muista). Ei ole nirso vedestä ja tulee sitä tulisemmaksi mitä enemmän saa vastusta olosuhteista. Eli tästä tulee varmasti kauhean jytyä, kun parka joutuu minun armoilleni. Yksi virkeä pensas voi tuottaa 100 chiliä kesässä, joten eiköhän näillä tämä perhe pärjää ;)

 

 

 

 

 

 

 

 

JO VIHERTÄÄ

Kevät on minulle aikaa jolloin on kaikki raudat tulessa. Reenipuolella kausi alkaa ehtoopuolella ja huipentuu vyökokeisiin ja ennen sitä reenitahti senkuin kiristyy. Se käy minulle, koska valoisuus ja luonnon herääminen antaa uskommattomia voimavaroja.

 

Kesäisin vietän paljon aikaa takapihalla. Se ei ole iso. Juuri sen kokoinen, että sitä pitäää hoitaa, mutta ei tunnu taakalta. Joka kevät minulla on ollut korvantakana joku pihaprojekti, jota olen alkanut touteuttamaan sormet syyhyten heti lumien sulattua. Tänä kevään tuon inspiraation on tainnut imaista sisällä tapahtuva remontti. Huoli pois, kyl vielä kerkeen ;)

 

 

Hyvää Vappua!

 

 

 

 

 

 



SADONKORJUU VOL II

 

Kröhön, puutarhaihmiset älkää lukeko ;) Marraskuun toinen päivä tässä taloudessa nostettiin porkkanasato. Usko tai älä, mää unohdin ne maahan. Pyhäinpäivänä tässä istuskellessa hoksasin, et porkkanasato on vielä nostamatta. Onneksi ne olivat vielä syöntikuntoisia. Ja hyviä olivatkin, oikein makeita ja meheviä. Olen porkkanoitten suurkuluttaja. En valehtele pätkääkään jos sanon, että syön vähintään kolme kiloa viikossa porkkanoita. Pupukorvia ei vielä toistaiseksi ole kasvanut, iho on kyllä jo hieman oranssi. :)

VARASLÄHTÖ HALLOWEENIIN

 

 

Tein viimeisen satsin pakastimeen maailman parasta kurpitsahilloa, ohje täällä. Sivutuotteena jäi tyhjä kurpitsan kuori, josta askartelin Halloween-lyhdyn. Puutarha sai ruskavärityksen lisäksi kynttilöitä ja kyllä tuli ihana tunnelma. Toivottavasti lyhty säilyisi vielä muutaman viikon. Naapureiden kanssa ollaan suunniteltu syyskekreitä talkoiden merkeissä ja halloweenlyhty olisi niin kiva laittaa pöydän koristeeksi.

LOPPUKESÄN KUKKIVAT

Kesä ei luovuta, tänään mennään Syyskuuta jo hyvän matkaa ja ulkona on +20 c. Ihanaa, kun arki on alkanut ja kivat normi kiireet ja kuviot. Blogia aloittaessani päätin, etten koskaan ruikuta kiireestä täällä. Ihanasta kiireestä saa puhua ;). Muitakin muutoksia syksy tuo meille. Talon päädyssä odottaa uudet ikkunat. Asennus aloitettiin toisesta päästä rivaria, joten muutama päivä pitää vielä odotella uusia ikkunoita. En malttaisi odottaa raikastuvaa ilmettä, kun ruskeat pokat vaihtuvat valkoisiin. Tähän postaukseen keräsin loppukesä kukkivia, ylinnä Kallionauhus, Lilja, Kärhö ja koiran takana pilkistää purppura Keijunkukka.

ENSIMMÄISET OMENAT

 

 

Tuntuu uskomattomalta; satokausi on edennyt niin pitkälle, että omput on kypsiä. On se kotimainen omena vaan ihan eri herkku, kun kaukaa rahdatut ja säilöntäaineita täyteen pumpatut ulkolaiset omenat. Tänä vuonna koitan ensikertaa pakastaa omenaa ihan pelkkinä viipaleina, jotta talvella voi näppärästi pyöräyttää vaikka piirakan. Sisko rehvastelin omenapiirakka-ohjeellaan. Otan sen koeajoon ja jos hyväksi todetaan, niin julkaisen sen teillekin. :) Kuvissa esiintyvä Ruska-vaasi on ylläriylläri kirpparilta.

SERKUN TULIAINEN

Kuvat olisi siinä, mutta teksti puuttuu... Miksi kirjoittaminen tuottaa tuskaa? Olen sitä tyyppiä, joka tuo asioita esiin kuvilla. Aina miettin, et tajuaakohan muut mitä tarkoitan :)

Kuvissa esiintyvä emalikattila on serkku-tytön kirppistuliainen. Se pääsi heti toimiin, kun menneellä viikolla nautin kaikin siemauksin viimeisistä helteistä ja keräsin siihen pihan antimia. Poimin salaatinlehdet omasta penkistä ja tein herkullisen lounaan. Tuli sädekehä pään päälle - luonto tykkää, minä tykkään. Jos sinulla on pienikin läntti maata tai kelvollinen istutusallas, niin ehdottamasti kannattaa laittaa ensi kesänä muutamaa lajiketta salaattia kasvamaan. Olin yksin kotona koko viikonlopun ja miten voikaan olla niin hermoja lepuuttavaa. Nyt on saatu koko annos kesää ja tänä vuonna odotan tyytyväisin mielin syksyä, ilman kesäkaipuuta :)

OMAA SATOA

Minulla on oma pikkupikkupiha. Siellä ei pelata sulista tai jalista, mutta viljelemään kyllä mahtuu. Tänä vuonna innostuin laittamaan salaatteja ja yrttejä istutuslaatikoihin. Ihme kyllä, ne ovat hienosti kasvaneet ilman kummempaa hoitoa. Välillä olen poiminut enimpiä etanoita :)

Laatikot kolusin työpaikan ulkovarastosta. Ne olivat sinne päätyneet jonkun huutokauppakeikan tuliaisina. Vuorasin laatikon rei'itetyllä muovilla, jotta enimmät sadevedet valuvat läpi. Sitten vaan mullat laatikkoon ja kylvö suoraan kasvupaikalle. Vettä niskaan ja odotetaan..

Pari päivää sitten hain ensimmäiset saalaatinlehdet. NAM, miten rapeaa! Nyt tiedän miksi hyötypuutarhurilta lähtee mopo käsistä. Kyllä kelpasi tarjota vieraille salaattia, kun se oli itse kasvatettua - oikeaa lähiruokaa. Tänä vuonna laatikoissa kasvaa Sidesalaatti, Lehtisalaatti, Rucola, Porkkana, Tilli, Ruohosipuli, Sitruunamelissa ja Basilika.

LINTUEMO JA KOIRAVAUVA

Aikaisemmissa postauksissa on vilahtanut linnunpönttö, jonka olen kiinnittänyt omenapuuhun. Tänä vuonna saimme sinne asukkaiksi Kirjosieppo-perheen. Pöntössä käy kova kuhina ja sirkutus, kun emo lähestyy pesää. Aika kova duuni vanhemmilla näyttää olevan, vaikka yhdessä ruokapolitiikkaa hoitavatkin. Kuvassa linnulla on kolme örkkiä suussa; mittarimato, iso kirppu ja koppis. Tälläisiä satseja he tuovat kaksin muutaman minuutin välein. Poikaset syövät päivässä melkoisen kasan ötököitä - ahmatit :)

Ja tässä toinen ahmatti. Saksan metsästysterrieri muutti meille tällä viikolla. On se kauhean söpö. Onneksi sain muutaman kuvan ennen, kun kamerani sanoi sopimuksen irti ja lakkasi toimimasta. Noh, Nikon D60 on tuntunut jo pitkään riittämättömältä, vaikka moitteettomasti on toiminutkin. Uskollisesti se palveli minua viisi vuotta ilman minkäänlaista ongelmaa! Uusi kamera on jo tilauksessa, toivottavasti saan sen pian ettei karvaturri ehdi kovin kasvaa.

RAPARPERIPIIRAKKA

Kesä on kotimaisten kasvisten, juuresten ja marjojen aikaa. On ihana tehdä herkkuja oman maan tuotoksista. Piharemontin yhteydessä olin nakannut (kirjaimellisesti) raparperin metsikön reunaan, sinne se juurtui itsekseen. Se oli päättänyt elää. Olen leiponut tälle kesälle jo monta piirakkaa raparperistä ja vielä lahjottanutkin sitä eteenpäin varsia. Alla ohje, joka on oma viritelmä. Tämä piirakka pitää syödä "vetäytyneenä", joten on oivallinen vaihtoehto hätävaraksi pakastimeen. Voit vaihtaa raparperin myös marjaan makusi mukaan.

 

Raparperipiirakka



pohja

2 kanamunaa

1,5 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

0,5 dl maitoa

150 g margariini



täyte

 

2 dl kermaviiliä

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

raparperia tai marjoja

 

 

 

 

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita varovasti vaahtoon. Lisää sula rasva ja maito. Levitä tasaisesti voideltuun vuokaan. Sekoita täytteen ainekset (lukuunottamatta raparperia) ja kumoa ne vuokaan pohjan päälle. Ripottele kuoritut ja pilkotut raparperit pinnalle. Voit käyttää myös marjoja raparperin sijasta, etenkin punaviinimarja käy tähän piirakkaan. Paista 35 min 200 C. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile vaniljajäätelön kera.

 



LEIKKIPIHAN KASVOJENKOHOTUS

 

 

Taloyhtiön leikkipiha oli vuosien saatossa päässyt aika lohduttomaan kuntoon. Pihaan astuessa tuli mieleen lähinnä Chernobyli. Kasasimme naapuruston kanssa voimavarat yhteen ja pistimme talkoot pystyyn. Homma kävi kivuttomasti, kun on monen alan ammattilaista ja monta kappaletta naisia, joilla on toinen toistaan hurjemmat visiot :) Talkoovoima on mahtava voima! Tätä perinnettä pitäisi vaalia enemmänkin, se on katoava kansantuote.

Leikkimökki sai uudet portaat puusepän käsissä. Tämä samainen herra teki meille aivan mahtavan hiekkalaatikon, joka kyllä ansaitsee myöhemmin oman postauksen (kuhan saadaan sinne vielä hiekkaa :D). Leikkimökin eteen toimme herkullisia punaisia Petunioita ja kiviä maahan raikastamaan ilmettä. Seinälle ripustimme postilaatikon, jossa talon naiset voi vaihdella lehtiä. Tämä oli niin hyvä juttu <3!

Piha huusi suorastaan huuti väriä. Maalasimme muutaman pihakiven (Tikkurilan sokkelimaalilla) leppäkertuiksi. Niistä tuli oikein ilopillerit. Palloiluseinä oli myös kovin lohduttoman näköinen. Huoli pois, tatuointitaiteilija otti spraymaalit haltuun ja taikoi seinälle upean karhun. Siitä tuli mieletön! On se helppoa, kun sen osaa. Vanhat keinut saivat jäädä, koska ne oli hyvässä kunnossa. Niiden teline vain maalattiin ja tuotiin köysitikkaat keinujen kaveriksi. Kottikärryt ovat erään asukkaan varastosta, hänen pappansa on valmistanut ne parikymmentä vuotta sitten. Ne on söpöt lasten kokoiset ja pääsivät taas kovaan käyttöön. Nytten niitä työntelee uusi sukupolvi.


Leikkipihamme kisailee Tikkurilan muuttumisleikissä. Jos tykkäsit käy äänestämässä meitä, klik.

 

 

 

 

OMENAPUU KUKKII

TUNNELMAVALAISTUS

 

 

 

 

 

Aah tätä Suomen kesää. Yhtäkkiä kaikki kukkii. Ajattelin keväällä, että kirjoittelen postauksia aina,kun joku kukkii. Mut eihän niin voikkaan tehdä, kun kaikki yhtäkkiä kukkii. Ulkona tuoksuu erilaiset kukat ja nurmikko, illan viiletessä tulee raikas metsän tuoksu. Miten tämä unohtuu talven aikana? Pihavalaistuksesta en olekaan kirjoittanut, joten tässä omenapuun kukinta ja pussauskoppi tunnelmavalossa. Sytytän monesti pihavalot tunnelman vuoksi. Valolähteitä on yhteensä viisi kappaletta ja ne on sijoiteltu valaisemaan koko takapihan.

 

 

 

 

 

SUBSTRALIN LANNOITTEET TESTISSÄ

Substralilta otettiin yhteyttä ja pyydettiin mukaan testaamaan kesäkukkien lannoitustuotteita. Tämä yhteistyö oli kuin naulan kantaan minulle. Olen nimittäin aika laiska hoitamaan kesäkukkia. Kasteleminen vielä menee (koska se pakko tehdä tai kukat kuolee :D), mutta lannoitus, nyppiminen ja leikkaaminen on ollut muka niin iso työ. Tarjosin kesäkukille heti nestemäistä lannoitetta. Pisteet tulee lannoitteen helppokäyttöisyydestä, vain luraus kasteluveteen ja huoli pois. Odotetaan pari viikkoa ja laitan teille uutta kuvaraporttia, miten kukinta on edennyt. Tökin sisäkasveille kasviravinnepuikot, olipa muuten kätsyjä ;)

PUSSAUSKOPPI

 

 

 



 



Muutamissa kuvissa on vilahtanut mun pussauskoppi, eli siis metallipergola. On pyydetty, että kirjoittasin siitä oman postauksen, joten olkaapahyvät.

 

Pergolan on rakennettu teräsputkesta (huonekaluputki) ja kasattu hitsaamalla. Otin mittoja ja suunnittelin mallin paperille ja siitä lähtettiin kehittelemään. Koon kanssa piti olla maltillinen, koska pihamme on kovin pieni (rivarin takapiha 100 m2).  Sivuttaistueksi laitettiin 6x6 neliöterästä, jotta ei nitku, ne toimivat samalla kiipeilevien kasvien tarttumispintoina. Teäkset on hiekkapuhallettu ja pohjamaalattu ruosteenkestävällä pohjamaalilla (korro e) ja tämän jälkeen maalattu mustalla pintamaalilla. Pergolan ulkoreunaan laitettiin hieman isompaa huonekaluputkea, jossa kuljetettiin sähköjohto valaisimelle. Valaisin kiinnitettiin metallilätkään jossa oli ruuvin rei'ät valmiina. Työkaverit jeesas kivasti hitsaushommissa, sitä taitoa minulla ei vielä ole :)

 

Pergolan seinämiä pitkin kasvaa Villiviiniköynnös ja etupuolella kärhöjä. Kiipeilivät kasvit tekevät pergolasta suojaisan ja huonemaisen. Vielä ne toki ovat kasvuvaiheessa, mutta tänä kesänä taas pikkusen peittävämmät. Laittelen uusia kuvia, kun kasvukausi pääsee vauhtiin.

 

Laittakaahan lisää toivepostauspyyntöjä. On kiva kirjotella, kun joku on toivonut jotain! Niin ja kommenttiboksi on käytössänne, jättäkää ihmeessä kommenttia. Laskurista näen, että väkeä käy, mutta en osaa aktivoida teitä kommentoimaan ;)