Tämä naaraskarhu on vedellyt talviunta, ja tämän karhun blogi myös. Pikkuhiljaa heräilen ja kipristelen varpaita, haukottelen makeasti ja pyyhin rähmät silmistä. Valoa, valoa, valoa! No, on tässä ollut kaikenmoista tohinaa. Vuoden alusta löin itselleni uusia tavoitteita kamppailussa ja tarkoitus olisi saavuttaa osallistumisoikeus mustanvyönkokeeseen. Matka on pitkä ja hikinen. Vaatii kovaa reeniä 7 kertaa viikossa. Jos ei postauksia kuulu, niin tiiätte missä oon. Reenaamisestakin olisi paljon kirjoitettavaa, mutta se on jotenkin niin henkilökohtainen kokemus, että tuntuu vieraalta siitä postata. On paljon helpompi kuvata kirpparilta haalittuja ryöniä, kun jakaa omia tuntemuksiaan ;)
Eli siis itse asiaan. Vuorossa olisi esitellä huutokaupasta napattu taulu. Olin ikionnellinen, kun huomasin, että kaikki muut olivat tulleet ostamaan moottorisahoja, työkaluja tai maatalousvehkeitä. Kyttäsin monta tuntia taulua ja odottelin milloin sen vuoro tulee. Muut huutokauppa-asiakkaat ihmettelivät, että miksi tuo tyttö huutaa palan vaneria mihin on liimattu puun kuva. Tämä vaneritaulu irtosi vitosella.
Tätä postausta ei olisi syntynyt ellei ystäväni V olisi kysellyt miksei blogi päivity. Kiitos! Joskus pitää vähän potkia... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti